Kuka maksaa Internetistä?

Internet-palveluntarjoajat pelkäsivät laajakaistatariffien korottamisen seurauksia ja tarttuivat BBC: n iPlayerin menestykseen, joka BBC: n digitaalisen päällikön Anthony Rosen mukaan se muodostaa jopa 10 prosenttia huippuajan nettoliikenteestä Isossa-Britanniassa – jotta voidaan hakea korvausta lähetystoiminnan harjoittaja. BBC kieltäytyi.

Regulator Ofcom arvioi viime vuonna, että Internet-palveluntarjoajille maksaisi noin 830 miljoonaa puntaa iPlayerin kaltaisten palveluiden tarvitsemasta lisäkapasiteetista, mutta se ei voi pakottaa palveluntarjoajia maksamaan. Koska Applen ja Googlen kaltaiset operaattorit keräävät valtavia tuloja verkkovideoiden perusteella, ei ole ihme, että laskun maksavien Internet-palveluntarjoajien keskuudessa on kauna.

Ei ole yllättävää, että sisällöntuottajilla on erilainen näkemys. Kun mediantarjoajat ovat pyytäneet maksamaan toimituksesta, ne ovat toistaneet samat mantrat Internet-palveluntarjoajille: "Me edistämme laajakaistan käyttöönottoa tarjoamalla laadukasta sisältöä – sinun on tehtävä verkkosi kannattavaksi."

Väite, jonka mukaan sisältö stimuloi kasvua, sisältää joidenkin asiantuntijoiden mukaan paljon vettä. "TV-yhtiöt ansaitsevat rahaa Internet-palveluntarjoajien selästä, mutta ilman sisältöä kuinka paljon vähemmän [ihmisiä] liittyisikö nopeaan laajakaistaan?" sanoi Suranga Chandratillake, videohakukoneen toimitusjohtaja Blinkx.

Sisällöntuottajat huomauttavat myös, että he maksavat jo nyt suuren osan palvelimiltaan suoratoiston lähetyskustannuksista. Ennen kuin Google osti YouTuben, sen sisällön kaistanleveyskustannukset olivat 6 miljoonaa dollaria kuukaudessa.

Ainakin pienemmät ydinkaistanleveyden kustannukset tarkoittavat, että BBC on rauhoittanut Internet-palveluntarjoajia poistamalla käytöstä asteittain ainakin väliaikaisesti. P2P-malli, joka reititti liikenteen lähes kokonaan kuluttajien ISP-yhteyksien kautta suoran HTTP: n hyväksi lataukset.

Siitä huolimatta, vaikka pääputken kaistanleveys saattaa olla halvempaa, kuluttajien Internet-palveluntarjoajille aiheutuu silti huomattavia kustannuksia, kun he yrittävät hallita kaistanleveyttä viimeisellä ja keskimmällä maililla. "Ostamme verkkokapasiteettia New Yorkista Manchesteriin, ja gigatavuhinta on halvempi kuin se, mitä maksamme Manchesterista Edinburghiin", Lumisonin Kurt-Elli sanoi. "Sekin on halvempaa kuin maksamme Edinburghista Edinburghin esikaupunkiin. Se on viimeinen maili, jolla on eniten kysyntää, ja se on kallein."

Uutta mallia etsimässä

Rivoista huolimatta varmaa on, että kaistanleveyden maksumallit muuttuvat ja Internet-palveluntarjoajat ja sisällöntarjoajat voidaan pakottaa epämukavaan aselepoon, jossa loppukäyttäjiltä veloitetaan premium-sisältöpalveluista ja operaattori ja tuottaja jakavat maksu. "Virgin on tehnyt sopimuksia BBC: n kanssa päästäkseen iPlayeriin sen kaapeliverkon ja digisovittimien kautta", Kurt-Elli sanoi. ”Yhä useammin laaditaan kaupallisia malleja, jotka sopivat molemmille kaupallisille osapuolille. Kun ihmiset maksavat sisällöstä, palveluntarjoaja voi laillisesti veloittaa ja saada siivu tuloista."

Se on win-win ehdotus kaikille paitsi kuluttajalle, joka voidaan pakottaa maksamaan enemmän laadukkaimmasta tarjonnasta – tärkeä BBC aikoo ottaa käyttöön 1,5 Mbit/s suoratoiston, ja muut videopalvelut, kuten Project Kangaroo ja Canvas tulevat verkossa. Rose on jopa ehdottanut, että kaikille sisällöntuottajille tulee normi tuottaa ohjelmia kahdella tai kolmella eri laadulla, jotta Internet-palveluntarjoajat voivat hinnoitella. "Tulevaisuus on porrastetuissa palveluissa", hän sanoi. "Meidän täytyy luoda iPlayer-palvelut eri laatutasoilla ja sitten antaa Internet-palveluntarjoajien tarjota käyttäjille erilaisia ​​kaistanleveysehdotuksia. Esimerkiksi käyttäjä, joka nauttii suuremman kaistanleveyden yhteyksistä, maksaisi enemmän, ja he, jotka ovat tyytyväisiä pienempään kaistanleveyteen, maksavat vähemmän."