£430
Hinta tarkistettuna
iSCSI on osoittautunut suosituksi vaihtoehdoksi pienille yrityksille, jotka rakentavat edullisia tallennusverkkoja, mutta Transtecin Provigo 210 osoittaa, että se ei ole ainoa ratkaisu. Se tuo väistämättä pöytään vielä yhden lyhenteen, mutta SoIP (storage over IP) tarjoaa useita mielenkiintoisia mahdollisuuksia sekä alhaisemmat kustannukset. Adaptecin Snap Server 210 (verkkotunnus: 94219) on yksi harvoista tuotteista, jotka pystyvät tarjoamaan iSCSI-kohdeominaisuudet alle tuhannella hinnalla, mutta vain 430 puntaa 1 Tt: lta 210 näyttää vielä paremmalta.
Ennen kuin syvennymme tarjontaan, kannattaa tutustua Z-SANiin tarkemmin, sillä se on todellakin melko näppärä. Laite käyttää peruslaitteistoohjainta, joka käyttää DHCP-asiakasta, joka ottaa perus-IP-osoitteen ohjaimelle ja yhden kullekin neljälle kiintolevylle. Kun luot levyjäsi – Zeteran luomia ”IP-osioita” – ne vaativat myös IP-osoitteen, joka saa ne näyttämään verkossa uutena kiintolevynä.
Jokaiselle IP-osiolle on määritetty yksilöllinen LBA (logical block address) -alue – sama kuin kiintolevyt osoittavat fyysistä sijaintia, johon tiedot kirjoitetaan tai josta tiedot on luettava. Laite etsii sitten verkosta paketteja, joiden IP-kohdeosoite vastaa yhtä sen osioista. Hyötykuorman ohella jokainen paketti sisältää LBA-alueen, joka määrittää, mihin tiedot tulee sijoittaa osioon. Jokainen asiakasjärjestelmä vaatii suodatinohjaimen, joka muuntaa tiedostojärjestelmän komennot IP-liikenteeksi, a SCSI-miniporttiohjain ja mukana toimitettu MySAN Storage Manager -apuohjelma, jonka avulla käyttäjät voivat hallita väliseinät.
Kuten iSCSI-kohteiden kohdalla, Z-SAN-osio näkyy asiakasjärjestelmissä paikallisesti liitettynä kiintolevynä. Osion luonut käyttäjä voi päättää, jakaako se ja suojataanko se salasanalla, ja osiot voidaan laajentaa lennossa käytettävissä olevaan fyysiseen tilaan. Toinen etu on osion kattavuus, koska voit lisätä verkkoon toisen laitteen ja laajentaa olemassa olevan osion siihen. Vielä parempi on se, että väliseinät voivat olla raidallisia tai peilattuja, ja jälkimmäisessä peili voisi olla kahden laitteen poikki. Toistaiseksi mennyt hyvin, mutta laitteen IP-osoitteiden nälkä on ongelma. Esimerkiksi yksi laite, jossa on kuusi osiota, syö 11 osoitetta. Testasimme 210 laitteen parilla, ja jossain vaiheessa DHCP-palvelimemme oli jakanut yli 20 osoitetta.
Hallintaohjelmiston ja ohjaimen asennus hoituu siististi yhdellä rutiinilla. Tämän jälkeen johtaja skannaa verkon, näyttää kaikki löydetyt laitteet ja luetteloi käytettävissä olevat loogiset taltiot. Nyt voit jakaa fyysistä tilaa luomalla osioita, syöttämällä koon ja päättämällä, mihin fyysisiin asemiin ne sijoitetaan. Tämän prosessin aikana voit valita yhden osion tai valita raidan, peilin tai RAID10-raitapeilin. Kolmella jälkimmäisellä vaihtoehdolla sinulla voi olla molemmat liittyvät osiot samassa asemassa tai eri osiot samassa laitteistossa, tai voit valita asemia eri laitteissa. Halutessasi voit jopa jakaa yhden osion pienempiin tilanpaloihin ja kattaa useiden asemien. Jotta useat asiakasjärjestelmät voivat jakaa osion, sinun on valittava Z-FS-tiedostojärjestelmämuoto (jota ei pidä sekoittaa Sunin ZFS: ään) luomisen aikana. Laite tukee myös NTFS: ää, mutta tämä sallii vain sen luoneen järjestelmän pääsyn osioon.
Todellinen suorituskyky ei ole uraauurtava, koska 690 Mt: n videotiedoston kopioiminen Supermicro 3,2 GHz Pentium D -työasemalta tavallinen Z-FS-osio 210:ssä tarjosi 19,7 Mt/s kirjoitusnopeuden, kun taas tiedoston noutaminen palautti 21,6 Mt/s lukunopeuden korko. NTFS-osiot osoittautuivat tehokkaammiksi, sillä sekä luku- että kirjoitusnopeus parani 27,6 megatavuun sekunnissa. Parhaat nopeudet saavutimme yhden laitteen neljän aseman laajennetulla osiolla, joka palautti lukunopeuden 28,8 Mt/s. Loimme peilatun osion kahdelle laitteelle ja havaitsimme, että tämä laski luku- ja kirjoitusnopeudet alimmilleen 21,6 Mt/s ja 15,3 Mt/s.
